Made in Hong Kong

Pekingistä luotijuna vei kohti Hong Kongia. Iso-Britannia luovutti sen takaisin Kiinalle 1997, mutta monella tavalla tuon siirtomaa-ajan perinnön aisti heti saapuessaan – jo rautatieasemalla kaikki kyltit olivat sekä kiinaksi että englanniksi. Katukuvassa tätä kaupungin historiaa näkee enemmänkin: katujen nimissä, kaksikerroksisissa busseissa, puistoissa, vastaan tulevissa historiallisissa paikoissa. Kenties Hong Kongin ja Kiinan eroista ymmärsi jotain vielä erityisen hyvin, kun saapui sinne nimenomaan Pekingistä. Historiansa vuoksi alue on kehittynyt oman erityisasemansa vuoksi hieman toiseen suuntaan Manner-Kiinaan verrattuna. Vierailumme Hong Kongiin osuikin kenties historiallisesti hyvin mielenkiintoiseen aikaan.

Satamarakennus huokuu brittiläistä tunnelmaa.

Krikettiä nähtävästi pelataan edelleen aktiivisesti Hong Kongissakin.

Hong Kong on ollut uutisissa edustettuna viime kuukausina kaupungissa esiintyvien mielenosoitusten takia. Mielenosoittajilla on viisi vaatimusta, joista yksi on jo saavutettu, kun kiistelty luovutuslaki kuopattiin – laki olisi mahdollistanut rikoksista syytettyjen luovuttamisen Hong Kongista Manner-Kiinaan. Muut vaatimukset ovat luovutuslakia ajaneen Hong Kongin hallintojohtaja Carrie Lamin ero, demokraattiset vaalit, poliisin voimankäytön puolueeton tutkimus ja mellakoinnista syytettyjen vapauttaminen syytteistä. Radikaaleimmat mielenosoittajat jopa kannattavat Hong Kongin itsenäistymistä Kiinasta kokonaan.

Useiden metroasemien seiniä täyttivät kriittiset julisteet.

 
Tämän ilmapiirin vähintäänkin aisti jokaisena vierailumme päivänä, vaikka ei välttämättä omalle kulkureitille olisi levottomuuksia osunutkaan. Aiemmin keltaisissa paidoissa mieltään osoittaneet olivat nyt pukeutuneet mustiin, kuin suruasuun. Meitäkin varoiteltiin tietynvärisiin paitoihin pukeutumisesta, musta ja valkoinen olivat erityisesti vältettäviä. Kiinan 70-vuotispäivänä 2.10. pyrimme olemaan varovaisia, mutta onnistuimme silti päätymään kotimatkallamme metroasemalle, jota oltiin juuri sopivasti sulkemassa, eikä jatkoyhteyksiä metrolla ollut enää saatavilla. Joillakin aseman uloskäynneillä oli mellakkapoliisin ryhmittymiä ja löytämästämme uloskäynnistä päädyimme suoraan keskelle mustapaitaisten mielenosoittajien kulkuetta.

 

Rauhanomaista mielenilmaisua.

Mielenosoitusta tämäkin. Kuvasta voisi tulkita,
että joidenkin mielestä Kiinan vuosipäivän juhlintaa
eivät pienet murhenäytelmät
Hong Kongissa juurikaan hidasta.

Toisin kuin ehkä uutisista helposti voisi päätellä, useimmat protestit ja mielenosoitukset ovat rauhallisia. Erityisesti nuoret ovat nyt kaduilla osoittamassa mieltään viiden vaatimuksensa kanssa. Tämäkin kulkue pääosin hajaantui pian – olimme samalla lautalla matkalla pois Hong Kongin saarelta – ja lautassakin uhmakkaina kaikuneita huutoja ja melkein haikeaa yhteislaulua lukuun ottamatta tunnelma ei ollut mitenkään erityisen uhkaava. Samana iltana yhtä mielenosoittajaa kuitenkin ammuttiin poliisin toimesta, ja sittemmin tilanne kaupungissa on pahentunut entisestään. Kuulemma tänään jo monet pankit ja liikekeskuksetkin ovat sulkeneet ovensa.

Tunnelma oli hyvin sähköinen lautalla Kowlooniin hetki tämän kuvanoton jälkeen.
Yksi huutaa "Fight for freedom!" ja muutaman sadan kuoro vastaa "Stand with Hong Kong!"

Ulkopuolisena on vaikea ottaa kantaa asiaan. Monin paikoin, etenkin metro- ja juna-asemilla, seinät ovat liimattujen postereiden peitossa ja niissä kuvakieli on voimakasta. Mielikuvia halutaan luoda puolin ja toisin, eikä viestintä tunnu ihan rehellistä ja tasapuolista olevan. Kuulemamme mukaan Kiinan puolella tiedotusvälineet luovat omanlaistaan kuvaa tapahtumista ja niiden syistä. Totuus lienee jossain siinä välillä harmaalla alueella.

Nalle Puhista on tullut tietyissä piireissä
Kiinan presidentin Xi Jinpingin symboli.

Ajankohtaiset tapahtumat olivat varsin paljon puheenaiheena myös paikallisen Couchsurfing-yhteisön Whatsapp-ryhmässä, jossa liikuskeli jos jonkinlaista poliittistakin ajatusta. Ryhmään kuuluvilta paikallisilta ja toisilta matkaajilta sai myös arvokasta tietoa suljetuista metroasemista ja vältettävistä alueista. Yhteisön järjestämällä ravintolaillallisella saimme kuunnella, kysellä ja ihmetellä tapahtumia ja niiden syitä ja seurauksia paikallisten kanssa.

Kuohuvan ilmapiirinkin keskellä valtaosassa kaupunkia meno kuitenkin jatkui normaalina ja turistisena. Hong Kongissa riittäisi nähtävää ja ihmeteltävää pidemmällekin vierailulle. Hong Kong koostuu varsinaisesta Hong Kongin saaresta, Kowloonin niemimaasta ja Uusista territorioista, joista viimeksi mainittu kattaa maantieteellisesti suurimman osan Hong Kongin alueesta. Hong Kongin alue on pääosin rakentamatonta ja vuoristoista, joten varsinaiset asuinalueet on rakennettu hyvin tiiviisti ja korkeuksiin kurottaen.

Kalliit neliöhinnat näkyvät myös majoituksissa. Huoneemme hostellissa oli pieni, mutta ahdas. Halvan majoituksen perässä majapaikka löytyi aivan Kowloonin keskustasta, Nathan Roadilta Chunking Mansionista. ”Kartano” on tunnettu travellerighettona, jossa majaa pitää nykyisin myös moni – ja mahdollisesti muutama laitonkin – maahanmuuttaja. Alakerrassa satojen neliöiden alalla curry tuoksui, raha vaihtui ja pikkukojut pursuivat kaikkea matkalaiselle tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Oma majamme sen sijaan oli noin 10 neliön ikkunaton, potentiaalinen tulipaloansa, jossa huonetovereinamme eleli jokunen torakka.

Chungkin Mansions. Keskittymää on kuvattu myös sanoin
"Best Example of Globalization in Action".

Lähes joka päivä sää oli sumuinen, mutta kuuma.

Majapaikan suppeuden vastakohtana ihailimme kaupunkia ja sen nähtävyyksiä korkeuksista useampaan kertaan. Peak Tram -funikulaari vei meidät katselemaan sumuista kaupunkia Victoria Peak -kukkulalta. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) jopa 27 asteen kulmassa nouseva kyyti säästää monta raskasta askelta. Huipulla maisemia pääsi ihailemaan näköalatasanteelta ja jalkaisin mäkeä pääsi kiipeämään vielä korkeammallekin.

Peak Tram kustansi reilut 11 euroa Victoria Peakille ja alas
sekä pääsyn huipulla olevan kauppakeskuksen näköalatasanteelle.

Victoria Peakin huipulla pienen patikoinnin jälkeen.

Peakin kauppakeskuksesta löytyi Forrest Gumpista tutun firman ravintola. Sattuma oli hauska, sillä olimme juuri molemmat lukeneet kirjan reissulukemisena!

Ihmisten pyykitkin kuivuivat sujuvasti
kaupungin keskellä rullaportaiden varrella.

Korkeuseroja alueella riittää, mistä kertoo myös paikallinen erikoisuus: yli 800 metrin matka liukuportaita. Portaiden ala- ja yläpään välillä korkeuseroakin on 135 metriä. Aamupäivällä portaat kulkevat ylhäältä alaspäin ja loppupäivän toiseen suuntaan. Matkalla saattoi hypähtää kyydistä kauppaan, kahville tai ravintolaan, vaikka valtaosa myöhäisiltapäivän kyytiläisistä todennäköisesti oli matkalla kotiinsa.

Korkealle mentiin katsomaan myös Lantaun saarella sijaitsevaa Tian Tan Buddhaa. Ylöspäin matka kävi gondolihissillä ja paikan päällä sai kivuta vielä vajaat kolmesataa porrasta itse patsaan juurelle. Lantaulla käytiin käyskentelemässä myös Tai O:n kalastajakylässä, joka on yksi viimeisistä Hong Kongin alueella. Myös Disney-puiston portteja käytiin kolistelemassa, mutta liian väsyneinä (köyhinä) emme pidemmälle menneet.

Kalastajakylän kotien tunnelmaa.

Buddhan rinnassa on swastika, joka symboloi
jumalallisuutta ja hengellistyyttä.
Alkuperäinen hakaristi on peilikuva
natsien omimalle symbolille.

 Hong Kongissa aikansa tosin saisi kulumaan vain katuja kuljeskellessakin. Vastaan virtaa vehreitä puistoja lintuhäkkeineen ja karppilampineen keskellä vilkkainta keskustaa, sarjakuvapatsaita, paikallisten elokuvatähtien kädenjälkiä, kirkkoja, krikettimatseja, neonvalokylttejä, katumarketteja ja -ruokaa, pilvenpiirtäjiä vierellään rähjäisiä murjuja, lautta-ajeluja, džonkki-laivoja ja kaksikerroksisia raitiovaunuja.

Taikuri, taikuri!

Vanhaa ja uutta.

 
Eikä ruokaa saa unohtaa. Eri maiden ruokaherkut tulevat olemaan varmasti koko reissun eräs yksittäinen kohokohta. Hong Kongin ruokaperinne, kuten kulttuuri muutoinkin, on sekoitus Kiinaa ja Iso-Britanniaa höystettynä paikallisella lisällä. Couchsurfing-tapaamisessa maistelimme perinteisempiä kiinalaisia ruokia. Teetä tarjoiltiin kuumana ja kylmänä - ja tietenkin maidolla brittiläiseen tapaan. Dim sum on osa kantonilaista ruokakulttuuria (Hong Kongissa muuten puhutaan kantonin kiinaa, kun Manner-Kiinassa taas mandariinia). Yum cha tarkoittaa teenjuontia ja dim sum on osa sitä: pieniä annoksia kiinnostavia pikkuherkkuja pöytäseurueen kanssa jaettavaksi. Hong Kongin paikallisia herkkuja olivat myös currykalapallot, munavohvelit, monenlainen merenelävä ja eläinten sisukset tikussa. Kaikkea tuli maistettua - makuaistit ja mahat kestivät hienosti eksoottiset katuherkutkin!

Ihania dim sum -annoksia (kuolaa valuu näppäimistölle...).

Sian sisuksia tikussa muun muassa.

Džonkki ja Hong Kongin saaren maisemaa Kowloonin puolelta.

Oli itsestäänselvää, että Hong Kongin kotiinvietävässä magneetissa on oltava Bruce Lee.

Mm. näyttelijä ja ohjaaja Jackie Chan, näyttelijä Jet Li ja ohjaaja John Woo ovat hongkongilaisia.

Hong Kong tunnetaan kenties myös tekniikan mekkana. Tämä olikin erinomainen asia matkailija K:n kannalta, jonka herkät hampaat näköjään mätänevät suuhun ilman sähköhammasharjaa ja jonka puhelin päätti vain eräänä aamuna olla enää käynnistymättä. Paristokäyttöinen hammasharja ja käytetty uusi puhelin lähtivät matkaan kohtalaisen huokeaan hintaan. Liekö vain rahtikulut napsaistu tuotteista pois, kun Kiinan seutuvillahan kai useimmat kyseisenlaiset vekottimet tunnutaan nykyään koottavan.

Kaiken kaikkiaan Hong Kong oli kiehtova kokemus: sekoitus itää ja länttä, Kiinaa ja Iso-Britanniaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Tällä hetkellä oman erikoismausteensa Hong Kongin vierailuun toi myös ajankohtainen tilanne. Jos haluaa kokea suuren kaupungin menoa Aasiassa, Hong Kong on ehdottomasti suositeltava kohde.

Hong Kongin muistot alkavat arkistoitua vietettyämme jo kaksi päivää Filippiinien kuumassa ja kosteassa ilmanalassa, jossa koiratkin osaavat ottaa rennosti. Siitä lisää ensi kerralla!