Alku

Tämä teksti on syntynyt jo (rauta)tien päällä. Iltakahdeksan aikaan nousimme Lahdesta Tolstoin kyytiin määränpäänä Moskova. Hyttitovereinamme ovat kaiketi venäläiset äiti ja tytär, jotka ovat olleet meille jo nyt suureksi avuksi: kaikki info on enimmäkseen venäjänkielistä. Neljän hengen hytissä meitä odotti ala- ja yläpeti, tohvelit, hammasharjat, kenkälusikat sekä pientä iltapalaa. Jonkinlaiset virallisen oloiset dokumentit meille passin välissä livautettiin täytettäviksi, ja nyt jännitämme, miten väärin tietomme niihin onnistuimme kirjaamaan. Kutsuuko Gulag?

Viime päivät ovat olleet vaiherikkaat. Kävimme vielä sukulaiskierroksella Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Tavallaan oli hyvä, että töiden päättymistä seurasi vielä noin puolentoista viikon kotimaanjakso. Äitien, isien, mummojen, siskojen, veljien ja kummilasten kanssa kerettiin vielä itkeä eroa. Samalla reissu oli pehmeä lasku kiertolaiselämään. Vapaalla ollessa tuttujakin paikkoja ehti katsella rauhassa – kotimaassakin on paljon upeaa nähtävää!

Kotikadulle kerkesi valmistua upea muraali ennen muuttoamme.

Lahti - kylpyläkaupunki.

Kun Imatrankoski on jo nähty, kannattaa suunnatta Rajapatsaalle.

Jos kaipaa uusia painajaisuniaiheita, patsaspuisto Parikkalassa on käymisen arvoinen kohde.

Reissulle pakkaaminen on myös ollut oma prosessinsa. Pakkauslistoja on etsiskelty netistä ja pohdiskeltu itse. Koepakkaus tehtiin jo kuukausi sitten (”tätä en lue kuitenkaan”, ”näitä riittää yksi”, ”ei ole tilaa tälle, jääköön pois”). Silti rinkat tulivat täyteen vaatteiden lisäksi kirjoista sekä Kiinan junaan varatuista eväistä. Onni on, että reput siis kevenevät jonkin verran, kun ruoat saadaan syötyä ja kirjat luettua ekan viikon aikana. Muutoin koetettiin pakata maltillisesti. Vaatteita on matkassa sen verran, että noin kerran viikossa on pyykättävä.

Yhden rinkan sisälmykset.

Viimeisenä päivänä eräitä jännitti enemmän kuin toisia (terveisin Janne). Jännitystä käytiin helpottamassa pitkäaikaisen, rakkaan harrastuksemme pubivisailun parissa. Ennen lähtöä kokoonnuttiin vielä läheisten kanssa läksiäisaterialle, mikä on toki oiva tapa lähteä matkaan.Viimeiset saattajat jäivät vilkuttamaan rautatieasemalle, kun kiipesimme junaan.

Jännittävä Janne pubivisailemassa.

Ensimmäinen etappi.

Huomenna ihmetellään yhden yön verran kapselihotellia, käydään morjestamassa Leniniä ja ihmetellään maisemia Punaisella torilla. Näin juuri ja juuri kylmän sodan lapsille on jännä asia nähdä Kremlin muurit. Sitten alkaakin viikko katveessa kirjojen, päiväunien ja samovaarin äärellä kokkailtujen aterioiden parissa matkalla Kiinaan. 

Työkaverit olivatkin löytäneet jo kuvan Katjasta reissussa.

On jotenkin epätodellinen olo. Nyt se reissu, jolle 1,5 vuotta sitten päätimme lähteä, on todella alkanut.